Leucaspius delineatus, Lampetra fluviatilis, Lumpenus lampetraeformis, Gasterosteus aguleatus, Cottus poecilopus jne.
Selviinnyin sitten Suomen kalat -tentistä ekalla yrittämällä. Viime kerralla selkärankaiset eivät menneet yhtä mutkattomasti. Kädet tuoksahtelivat ihanan fisuisilta kun tuli lääpittyä tentin kymmentä pakastenäytettä. Sieltä paljastui 5/10 särkikalaa ja särkikalathan on Suomen kalalajiston vaikein ryhmä. Mikäs siinä. Niiden kylkisuomujen määrän opettelu oli vaan jäänyt tenttiaamuun ja vähän heikoille. Onneksi luontainen kalataipumukseni (plus ripaus onnea) sekä edellisenä päivänä tankatut tieteelliset nimet (lattarit) auttoivat ja läpi meni. Hei hei siis suomuisille ystävillemme ainakin joksikin aikaa..
Lattareita tankatessa kyl tuli mietittyä et onko tässä niin kauheesti mieltä. Ja kuinkahan kauan tuommoiset säilyy muistissa. Tosin kun elämän tarkoitus on hetkellisesti vain painaa mieleensä järjettömiä sanapareja niin kummasti siinä kemian tajuamattomuudet katoaa mielestä. Scardinius erythrophthalmus (sorva) oli kyl se pahin vaikka Syngnathus typhle (särmäneula) olikin vielä viimeisenä vailla osaamisrastia. Mut ehkä en kuitenkaan suorilta kirmaa kasvijatkokurssin pariin. Siellä ois tiedossa kivoja rehuja ja aimo annos lisää lattareita. Tää 60 satsi oli näillä kohdin oikein sopiva.
<')))>< <')))>< <')))>< <')))>< <')))>< <')))><
Toivottavasti fisuttomille unille painuva Tanja
