Yliopistolla hommat pelaa kuin tanssi

Päivän aikataulu:

ma 7.2.
klo 9.45-11.45, paikka BLOMSTET, Saksa 3
klo 12.00, paikka XX, Bilsan kurssin tiimoilta suunnittelutapaaminen
klo 16.30-18.50, JT studio, Äänenkäyttö

Nyt ollaan siis tossa kello kahdessatoista. Paikka XX? Mitenhän menen tapaamiseen, josta ei ole kerrottu paikkaa.. Lähetin muille osallistujille eilen illalla sähköpostia, josko paikkatieto löytyisi jostain. Ilmoitin myös olevani tähän aikaan tietyssä atk-luokassa tarkastamassa asiaa. Eipä ole tullut sähköpostia eli mitä tässä olisi nyt tarkoitus tehdä?

Jos kyseessä on koko kurssin tapaaminen, luento, demo tms. niin silloin ei ole tällasia ongelmia, kun ystävämme Korppi (Jyväskylän yliopistolla käytössä oleva opintotietojärjestelmä) ilmoittaa kurssilel tehdyt salivaraukset. Nyt on kuitenkin kyseessä vain kolmen ihmisen tapaaminen, joten moista ei ole kirjailtu Korpin syövereihin.

Hämmentynein terveisin tilan katoavaisuutta pohtiva Tanja

PS. Viime viikolla kysyin kemman labran pitäjältä, että miten hän tietää ettei ainetta häviä. Sieltä tuli tietysti viittaus aineen häviämättömyyden lakiin. Viikonloppuna fysiikan opiskelija kertoi minulle, että heidän luennollaan oli sanottu, ettei aineen häviämättömyyden laki oikeastaan pidä paikkaansa pienimpien osasten kohdalla. Mihin tässä nyt pitää uskoa? emmekannatavalmiitavastauksia.com

Bilsan opiskelijan arkea - vai juhlaa?

Leucaspius delineatus, Lampetra fluviatilis, Lumpenus lampetraeformis, Gasterosteus aguleatus, Cottus poecilopus jne.

Selviinnyin sitten Suomen kalat -tentistä ekalla yrittämällä. Viime kerralla selkärankaiset eivät menneet yhtä mutkattomasti. Kädet tuoksahtelivat ihanan fisuisilta kun tuli lääpittyä tentin kymmentä pakastenäytettä. Sieltä paljastui 5/10 särkikalaa ja särkikalathan on Suomen kalalajiston vaikein ryhmä. Mikäs siinä. Niiden kylkisuomujen määrän opettelu oli vaan jäänyt tenttiaamuun ja vähän heikoille. Onneksi luontainen kalataipumukseni (plus ripaus onnea) sekä edellisenä päivänä tankatut tieteelliset nimet (lattarit) auttoivat ja läpi meni. Hei hei siis suomuisille ystävillemme ainakin joksikin aikaa..

Lattareita tankatessa kyl tuli mietittyä et onko tässä niin kauheesti mieltä. Ja kuinkahan kauan tuommoiset säilyy muistissa. Tosin kun elämän tarkoitus on hetkellisesti vain painaa mieleensä järjettömiä sanapareja niin kummasti siinä kemian tajuamattomuudet katoaa mielestä. Scardinius erythrophthalmus (sorva) oli kyl se pahin vaikka Syngnathus typhle (särmäneula) olikin vielä viimeisenä vailla osaamisrastia. Mut ehkä en kuitenkaan suorilta kirmaa kasvijatkokurssin pariin. Siellä ois tiedossa kivoja rehuja ja aimo annos lisää lattareita. Tää 60 satsi oli näillä kohdin oikein sopiva.

<')))>< <')))>< <')))>< <')))>< <')))>< <')))><

Toivottavasti fisuttomille unille painuva Tanja